ARCTIC WHALETOURS

Kaskelotti (Physeter macrocephalus): 10-18 m, 40-60 tonnia

Kaskelotti on hammasvalaista suurin. Norjan vesillä elävät valaat ovat keskimäärin 14-16 m pitkiä. Kaikki tältä alueelta löytyvät valaat ovat uroksia; naaraat ja poikaset elävät ympäri vuoden lämpimämmissä vesissä 50º S ja 40º N leveysasteiden välillä.
Kaskelotteja tavataan Bleiksdjupenin vedenalaisen kanjonin lähellä, missä eri virtaukset sekoittuvat tuottaen erittäin rikkaan ravinteikkaan alueen. Kaskelottien pääravintona ovat kalmarit (Gonatus sp. täällä), mutta ruokavalioon kuuluvat myös kalat. Aikuisen kaskelotin on arveltu syövän noin 1 tonnin ruokaa päivässä. Kaskelotit sukeltavat tyypillisesti 500-700 m syvyyteen etsiessään ruokaa, mutta ne pystyvät myös 3 km:n syvyyteen ulottuviin sukelluksiin. Sukellusten välillä kaskelotit ovat pinnalla hengittämässä noin 10 min ajan. Sukellukset kestävät yleensä noin 25-40 minuuttia, mutta ne voivat kestää jopa 2 tunnin ajan.
Kaskelotti on helppo tunnistaa muista valaista sen ison pään ja vasemmalle puolelle 45º:n kulmassa suuntautuvan puhalluksen avulla.
Kaskelottien lisääntymistahti on hidas. Naaras voi saada uuden poikasen 3-5 vuoden välein. Kaskelotit ovat kuitenkin pitkäikäisiä, ne elävät jopa yli 70:n vuotiaiksi.

Lahtivalas (Balaenoptera acutorostrata): 7-10 m, 10 tonnia:

Lahtivalas on pienin hetulavalaista. Lahtivalaiden ravintoon kuuluvat krilli, kalat (kuten silli ja villakuore) sekä pääjalkaiset. Lahtivalaita tavataan yleensä joko yksin tai pienessä ryhmässä. Hyvillä ruoka-alueilla valaita saattaa tosin olla joskus isompina ryhminä. Parittelu tapahtuu talviaikaan. Kantoaika on noin 10 kk ja poikaset syntyvät talviaikaan. Naaraat voivat synnyttää joka vuosi. Norjalaisten valaanpyytäjien on sallittua pyydystää vuosittain tietty määrä lahtivalaita.

Pallopäävalas (Globicephala melas): 6-6.5 m (urokset), 4-5.5 m (naaraat), 2 tonnia:

Urokset ja naaraat voidaan tunnistaa tyypillisen selkäevän muodon perusteella. Uroksilla se on suurempi ja kurvikkaampi. Pallopäävalaat elävät 10-20 yksilön ryhmissä, mutta usein tavataan jopa 100 yksilön ryhmiä, joissa sosiaalinen kanssakäyminen on merkittävää. Ryhmät muodostuvat naarasta ja sen jälkeläisistä. Suurin osa sukelluksista ulottuvat 30-60 metriin, mutta pallopäävalaat voivat sukeltaa jopa 600 metrin syvyyteen. Nämä valaat syövät pääjalkaisia, kaloja ja joitakin äyriäisiä.

Ryhävalas (Megaptera novaeangliae):

Ryhävalas voi olla jopa 18 metrin pituinen ja painaa lähes 40 tonnia. Niitä tavataan joskus 3-4 eläimen ryhmissä. Ryhävalaat voivat tehdä akrobaattisia hyppyjä ilmaan ja usein lyövät rintaevillään veden pintaa. Tutkijat uskovat näiden liittyvän ryhävalaiden kommunikointiin. Ryhävalaat ovat tunnettuja lauluistaan. Nämä kovaääniset laulut voivat kestää jopa 20 minuuttia.

Miekkavalas (Orcinus orca): Norjassa 7 m ja 4-5 tonnia (Urokset), 5.5 m ja 3 tonnia (Naaraat)

Miekkavalaita tavataan erityisesti talviaikaan, koska silloin niiden pääravinto, sillit, talvehtivat Pohjois-Norjan vuonoissa. Arviolta 600-700 miekkavalasta on loka-ja tammikuun välisenä aikana tavattavissa Vestfjordin ja Tysfjordin vuonoissa. MS Leonora järjestää tänä aikana miekkavalassafareita. Kesäaikaan miekkavalaat levittäytyvät avomerelle, kun niiden silliravinto siirtyy syönnösalueille. Maailmanlaajuisesti miekkavalaiden ravinto on hyvin monipuolista, se koostuu pääjalkaisista, kaloista, linnuista, hylkeistä ja jopa muista valaslajeista.